Aloittaessani yrittäjänä olen käynyt tapaamassa monia mielenkiintoisia sekä erilaisia yrittäjiä ja kerännyt näkökulmaa siitä, miten elokuva-alan ja muiden alojen yritykset toimivat nyt ja miten ne voisivat tulevaisuudessa toimia entistä paremmin. Monikin ajatuksen kulku näissä tapaamisissa johtaa yleensä aina samaan aiheeseen: ihmisiin. Kaikkihan lähtee siitä mitä ihmiset haluavat teattereissa ja telkkareissaan nähdä ja ylipäätään minkälaisissa kulttuuritapahtumissa ihmiset haluavat käydä. Myös tiskin toisella puolella me yrittäjät haluamme ihmisten olevan sitoutuneita työhönsä.
Koska olen lähtenyt tavoittelemaan Muuttuvalla sellaista tuotantoa, jota ihmiset mielellään seuraisivat, on asiakaslähtöisyys ollut yksi kolmesta yritykselle määrittelemästäni ydinarvosta. Toiset kaksi ovat kokeilukulttuuri ja uuden luominen. Kuitenkin tapaamisilta opittuna, kun kävin vielä pohtimaan näitä kolmea ydinarvoa ja niiden merkityksiä yrityksen toiminnassa, asiakaslähtöisyys alkoi tuntua ydinarvona vajaalta ja laiton käsitteen vaihtoon.
Vaihdoin asiakaslähtöisyyden ihmislähtöisyyteen.
Asiakaslähtöisyys, vaikka kriittinen osa kokeilukulttuuria, näkyy se käytännön yritystoiminnassa vain yhdessä asiassa, eli suhtautumisessa asiakaspalautteisiin. Tämä ei ole mihin alkujaan halusin ydinarvon merkityksen rajoittuvan. Silloinhan tehtäisiin vain usein vihattua ”fanservicea” jolloin mikään ei olisi uutta tai kokeilullista. Haluan kolmannen ydinarvon sen sijaan edustavan kokonaisuudessaan sellaista kulttuuria ja tuotantoa, jossa tehdään asioita, joista ihmiset oikeasti välittävät – myös yrityksen ja tuotannon sisällä. Siksi iskin uuden lapun Muuttuvan toimiston seinään ja vaihdoin asiakaslähtöisyyden ihmislähtöisyyteen.
Jokainen yritykselle työskentelevä ammattilainenhan on oma ihmisensä ja myös me ammattilaiset tarvitsemme sitä, että työhömme suhtaudutaan tosissaan ja meille annetaan vastuuta. Kun missä tahansa tuotannossa tekijöitä vääjäämättä tarvitaan yhtä ihmistä enemmän, silloin haasteeksi nousevat erilaiset näkemykset ja visiot samasta asiasta. Olet varmasti joskus nähnyt ”director’s cut” -version jostain elokuvasta, joka meinaa sitä, että näkemykset elokuvan tuotannossa olivat niin erilaisia, että elokuvan julkaistavasta versiosta ei päästy sopuun.
Tiimityö on haastavaa. Kuten olen vierailuillani havainnut, meillä on Suomessa paljon yksittäisiä huipputekijöitä ja -porukoita työskentelemässä videon ja elokuvankin parissa. Silti monesta tuntuu, että laajempi verkosto on vaikeasti tavoitettavissa suljetussa sisäpiirissään. Uskon, että syynä tähän on luovan alan yleisluonne. Meillä ihmisillä on paljon luovuutta, vilkkaat mielikuvitukset ja huikeita ideoita, joita haluaisimme toteuttaa myös porukoilla, mutta toiset näkevät saman idean eri kulmasta ja haluaisivat toteuttaa sen omalla tavallaan. Ovia suljetaan valitettavan usein varmaankin tähän luottamuspulaan.
Jokaisen isomman projektin on kuitenkin pakko olla enemmän kuin vain yhden ihmisen visio, ellei kaikkia ihmisiä korvata ”Yes man” -tekoälyllä. Ihmislähtöistä tuotantoa tehdessä kannattaa kuunnella toisia, antaa heille vastuuta ja vapauksia, ja hyväksyä, ettei itse elokuvantekijöille ole sellaista asiaa kuin täydellistä elokuvaa. On vain paljon upeita ihmisiä, jotka uskaltavat laittaa erimielisyytensä sivuun ja kokeilla luoda rohkeasti jotain uutta. Tiimityöllä syntyy ainutlaatuisempia ja ihmislähtöisempiä elokuvia ja projekteja. Mielestäni se on rikkaus, jota meidän kannattaisi oppia tulevaisuudessa arvostamaan enemmän.
Ps. Artikkelikuvan lyhytelokuva ”Kuljetus” kertoo vastuun liiallisesta kantamisesta yksin. Voit katsoa lyhytelokuvan tästä linkistä.