Olen kokenut, että luovilla aloilla on melko pirstoutunut verkosto, ja puhunut ihmislähtöisyyden merkityksestä tiimityön toiminnalle ja uuden luomiselle. Kaikkea ei voi tehdä itse täysin omalla tavallaan, vaan monet erimielisyydet täytyy usein siirtää sivuun, jotta voimme löytää yhteisen sävelen toisten tekijöiden kanssa. Tarvitsemme yhteistyöhön motivoituneita verkostoja ja tiimejä, mutta yksikään niistä ei pyöri kunnolla ilman toimivaa johtajuutta. Johtajia tarvitaan muistuttamaan meitä siitä miksi teemme sitä mitä teemme – ja mikä on tavoitteemme. Ilman johtoa pakka ei pysy kasassa.
Kenenkään pakka ei todennäköisesti pysy aina kasassa. Kuluneen vuoden aikana olen päässyt toimimaan ensimmäistä kertaa varsinaisessa johtotehtävässä tiimiyrityksessämme Tiimiakatemialla ja olen huomannut, että itsevarmuuden tasolla on suuri vaikutus kykyyn toimia johtajana. Jos et luota itse itseesi, miten toisetkaan voivat luottaa sinuun? Itsevarmuuden löytäminen ja sen ylläpitäminen ovat varmastikin ne asiat, jotka täytyy tehdä kokonaan itse. Se on ok, ettei itsevarmuus ole aina huipussaan. Ainakin minä koen usein myös epävarmuutta siitä, olenko oikea mies oikeassa paikassa, mutta lopulta aina löytyy keinoja johtaa itseäänkin. Esimerkiksi minulle pysähtyminen, ajattelu ja kirjoittaminen usein auttavat nostamaan itsevarmuutta.
Kenenkään pakka ei todennäköisesti pysy aina kasassa.
Vaikka itsevarmuus on tärkeä lähtökohta hyvään johtajuuteen, liika itsevarmuus ja jopa harhaluulo siitä, että olisi itse aina oikeassa, voivat tiimityön sujuvoittamisen sijaan aiheuttaa vahvaa eripuraa näkemysten välille ja sulkea yhteistyön ovia tiimeissä ja verkostoissa. Johtajan on luotettava toisiin ihmisiin ja delegoitava työtä. Tämä on mielestäni varsinkin meillä luovilla ihmisillä yksi suurimmista haasteista, joka on alussa kuvailemani pirstoutuneen verkoston taustalla. Tässä siis toinen mielessä pidettävä variaatio edellisen kappaleen retorisesta kysymyksestä: Jos et itse luota toisiin, miten hekään voivat luottaa itseensä?
Palastelin toisen variaation kysymyksestä kokoon, kun nyt alkusyksystä luin Thomas Eriksonin teoksen ”Kehnot pomot ympärilläni.” Jatkossa pidän tuon tiivistetyn kysymyksen kirkkaampana mielessäni varsinkin ohjaus- ja tuotantotehtävissä. Keskeisin tuosta opuksesta oivaltamani asia olikin ehkä se, miten johtajan tehtävä on vain, monimutkaisessa yksinkertaisuudessaan, viestiä alaisille, mitä työhön kuuluu, eikä tehdä sitä heidän puolestaan. Toimimalla näin voi osoittaa juuri luottamusta ja pitkällä tähtäimellä se auttaa tiimiä luottamaan myös enemmän itseensä. Kun olen joskus sanonut, ettei kiltteys aina ole mukavaa, tällaista toimintaa olen silloin tarkoittanut.
En todellakaan ole huippujohtaja, mutta yritän parhaani ja kehityn jokaisen uuden haasteen myötä. Erikson kirjassaan korostaa, että jokainen ihminen on erilainen, joten jokaista tulisi myös johtaa eri tavalla. Ihmislähtöisyys on osa Muuttuvan arvopohjaa ja tällaista ihmislähtöisempää johtajuutta aion opetella tämän syksyn aikana Tiimiakatemialla. Sen voin myös vielä todeta loppuun, että ihmiset muuttuvat, työtehtävät muuttuvat ja monet tilanteet maailmalla, kotioloissa sekä tuotantojen sisälläkin muuttuvat – jatkuvasti. Sen takia jatkuva johtajuusosaamisenkin kehittäminen on tarpeellista, ellei välttämätöntä, muuttuvassa maailmassa.
Kirjasuositus / lukemani johtajuuskirja:
Erikson, T. & Ohinmaa, T. 2019. Kehnot pomot ympärilläni. Miksi hyvä johtaminen on niin vaikeaa. 2. painos. Jyväskylä: Atena.
Artikkelikuvassa Tiimiakatemian rakennus Kankaalla Jyväskylässä. Luemme paljon kirjoja osana opintojamme.