Aina on jotain uutta. Maailma muuttuu jatkuvasti ja eteen nousee jatkuvasti niin uusia haasteita kuin uusia mahdollisuuksiakin. Aloitettuani startupini Muuttuva tuotanto Oy:n olen pitkään miettinyt, että minun pitäisi aloittaa kirjoittamaan blogisivua, johon ikuistaa myös mietteitä ja ajatuksia liittyen itse yritystoimintaan, oppivaan elokuvantekoon, juttujen aiheisiin ja yleisiin tilanteisiin, jotka vaikuttavat käsikirjoitusten ja tuotannon taustalla.
Lapsena en ymmärtänyt mitä johtaminen, yrittäminen ja uuden luominen ovat. Ajattelin, että nämä ovat ikuista ja muuttumatonta ”aikuisten oikeassa maailmassa” tapahtuvaa vakiota, koska aikuiset tuntuivat lapsena niin osaavilta ja kaikkitietäviltä. Kaikkea pitäisi tehdä, koska niin vain on. Pitäisi kirjoittaa omaa blogia, pitäisi tehdä myyntiä ja pitäisi tietenkin menestyä aikuisena ja yrittäjänä ja yhteiskunnan hyödyllisenä jäsenenä.
Asiat eivät kuitenkaan ole muuttumattomia, varsinkaan yrittäjälle. Siksi olen kyllästynyt sanaan ”pitäisi.” Miksi tuo sana aina yllättää jokaisen uuden jutun ja mahdollisuuden äärellä, ikään kuin yrittämisen kohtalo olisi jo kiveen hakattu. Sanaanhan on sisäänrakennettu epäonnistuminen – konditionaali-pääte, eli ehto sille miksi jokin asia ei tapahdu vaikka sen pitäisi. Osasyynä pitäisi-sanan suosiossa on varmasti kaiken maailman tiedon saatavuus älylaitteilla 24/7 – ja siitä kumpuava lannistava voima. Algoritmit näyttävät että kaikki muut vain osaavat, kaikkien muiden tekemiset vain ovat, mutta minä en – ja minun ”pitäisi.”
Sana ”pitäisi” joutaa mielestäni rojukoppaan yrittäjän sanavarastosta
Sokea tavoitesuuntautuneisuus on pahin ja kankein ilmentymä tästä muuttumattomasta maailmankuvasta, jonka kanssa myös minä olen kamppaillut, esimerkiksi blogin aloituksen kanssa. Ei se tietenkään ole ihme, että ihmiset omaksuvat tätä ajatusmallia, sillä jo koulu opettaa lapset kiinnittymään tavoitteisiin tällä tavalla ekaluokasta lähtien. Pitäisi pyrkiä saamaan mahdollisimman hyvä arvosana koepaperista tai pitäisi olla voittajajoukkueessa liikkatunnilla. Siksi tavoitesuuntautuneisuus elää ja virheitä sekä riskejä vältellään, mikä johtaa siihen ettei mitään yritetä. Ajatusmalli perustuu harhaan, että maailma olisi muuttumaton, vaikka maailma muuttuu jatkuvasti.
Ei, tavoitteita ei ”pitäisi” jahdata, vaan asioita tehdä. Sana ”pitäisi” joutaa mielestäni rojukoppaan varsinkin yrittäjän sanavarastosta, sillä uudet jutut rakentuvat vain tekemällä, ei sillä, että ne vain pitäisi tehdä ja silti jäävät tekemättä. Blogitekstien ei tarvitse olla täydellisiä kympin koepapereita heti alusta asti. Riittää, että yrittää ja oppii matkan varrella. Siksi sain nyt aloitettua blogisivun. En kirjoita tätä, koska tätä pitäisi, tai koska tämän pitäisi olla maailman paras blogi, vaan kirjoitan tätä, koska haluan, ja koska kokeilen toimiiko tämä ja kokeilen saako tällä jotain hyvää aikaan. Yritän, teen ja opin matkan varrella.
Muuttuvan tapa tehdä asioita pohjautuu nimenomaan yrittämiseen, kokeiluihin, tiimityöhön ja asiakaslähtöisyyteen. Kokeilukulttuuri on osa Muuttuvan tuotannon arvoja – nimensä mukaisesti tuotanto muuttuu, oppii ja kehittyy jokaisen projektin myötä. Tulevaisuudessa Muuttuvalla ei ole kiinteää suurta tavoitetta, tai että tämä ja tämä tulee tapahtumaan, sillä huomisesta ei voi tietää. Sen sijaan voin vain luvata, että aina, kun ostat Muuttuvalta, saat jotain olosuhteisiin mukautunutta, entistä parempaa ja ennen kaikkea jotain uutta ja hyvää.
Tervetuloa Muuttuvaan maailmaan ja seuraamaan blogia!